Saksofonin viritys ja intonaatio sävel säveleltä
Viritit saksofonin orkesterin A:han tai soivaan B:hen, viritin näyttää nollaa, ja silti osa sävelistä on korkealla ja osa matalalla. Se on normaalia: jokaisella puhallinsoittimella on omat intonaatiotaipumuksensa, sävelet jotka luonnostaan vetävät ylös tai alas putken mitoituksen, äänireikien ja jokaisen soittajan puhallustavan takia. Tämä kartta näyttää saksofonin, klarinetin, vaskisoittimien ja huilujen vireen sävel säveleltä: soitat asteikon pitäen jokaista säveltä sekunnin tai kaksi, ja jokainen sävel muuttuu siniseksi (matala), vihreäksi (vireessä, ±5 senttiä) tai punaiseksi (korkea).
Näin käytät
- Valitse soitin (transponointi on valmiiksi oikein) ja se, mitataanko kaikki sävelet (kromaattinen) vai vain duuri- tai molliasteikko. Soita muutama minuutti ensin, jotta soitin lämpenee.
- Laita mikrofoni päälle ja aseta puhelin tai tietokone metrin tai kahden päähän itseäsi kohti, kauas tuulettimesta ja musiikista.
- Soita jokainen sävel normaalilla äänellä, sillä dynamiikalla jolla soitat eniten, ja pidä sitä, kunnes palkki täyttyy (noin 2 sekuntia). Älä korjaa huulilla näyttöä katsoen: kartta tarvitsee sävelen sellaisena kuin se luonnostaan tulee.
- Pidä tauko sävelten välissä. Katkoviivareunainen sävel on seuraava ehdotus, mutta voit soittaa missä järjestyksessä tahansa; saman sävelen soittaminen uudelleen lisää mittauksen ja laskee keskiarvon.
- Lue yhteenveto: punaiset sävelet pyrkivät nousemaan, siniset laskemaan. Napauta kartan säveltä nähdäksesi sen mittaukset. Kunkin soittimen viimeisin mittauskerta tallentuu laitteelle.
Ohjeet ja selitykset
Sävelet näkyvät niin kuin luet ne nuotista (kirjoitettu sävel): alttosaksofonissa kirjoitettu G on soiva B. Jokaisen sävelen voi mitata monta kertaa keskiarvoa varten, ja yhteenveto kertoo, mitkä sävelet pyrkivät nousemaan tai laskemaan ja pitääkö suukappaletta (tai väliputkea, viritysvetimoa tai huilun pääkappaletta) vetää ulos vai työntää sisään. Ääni analysoidaan laitteellasi: mitään ei tallenneta eikä lähetetä.
Miten karttaa luetaan ja mitä sille tehdään
Katso ensin kokonaiskeskiarvoa. Jos melkein kaikki sävelet ovat korkealla, koko soitin on liian lyhyt: vedä saksofonin suukappaletta hieman ulospäin kaulan korkilla, klarinetin väliputkea, huilun pääkappaletta tai vaskisoittimen pääviritysvetimoa, ja mittaa uudelleen. Jos melkein kaikki ovat matalalla, työnnä sisään. Neuvo ilmestyy vasta, kun vähintään kolme neljästä sävelestä poikkeaa samaan suuntaan, koska suukappale siirtää kaikkia säveliä yhdessä.
Kun keskiarvo on lähellä nollaa, jäljelle jäävät muista poikkeavat sävelet; valitse Vähennä kokonaiskeskiarvo, niin näet pelkän eron. Ne korjataan soittaessa: avaamalla tai tiukentamalla ansatsia, vaihtamalla vokaalia ja ilmatukea, vaihtoehtoisilla otteilla tai vaskisoittimissa 1. tai 3. venttiilin vetimolla. Tämä kuuluu eniten hitaassa musiikissa ja pitkissä soinnuissa.
Kunkin soitinperheen tavalliset taipumukset
Saksofoni: opettaja Shelley Jagow'n (Dansr/Vandoren) mukaan useimmissa saksofoneissa keskirekisterin C♯5 (kaikki läpät auki) on matala ja oktaaviläpällä soitetut D5, E♭5 ja E5 korkeita, samoin kämmenläppien sävelet D6:sta F6:een. Klarinetti: A3, E5 ja C♯6, jotka tulevat samasta äänireiästä, ovat yleensä korkeita (Gregory Dufford, The Instrumentalist), ja myös kurkkuäänet G4:stä B4:ään pyrkivät nousemaan. Huilu: kolmannessa oktaavissa sävelet E♭6:sta A♭6:een ovat yleensä korkeita, H6 ja C7 selvästi korkeita, ja C♯6 jää usein matalaksi (Bradley Garner, The Instrumentalist).
Oboe: matalat sävelet jäävät yleensä matalalle, ellei niitä soiteta hyvin hiljaa, ja puolireikäsävelet sekä C♯5, D5 ja E♭5 pyrkivät korkealle (Sarah Hamilton, Oboehelp); fagotissa myös puolireikäsävelet (F♯3, G3 ja A♭3) nousevat usein. Vaskisoittimet: venttiiliyhdistelmät 1-3 ja 1-2-3 ovat korkeita (1-2-3 jopa noin 28 senttiä avoimen oppikirjan Brass Techniques and Pedagogy mukaan), minkä vuoksi trumpetissa on liikkuva 3. venttiilin vetimo D4:lle ja C♯4:lle; 5. osasävelen sävelet, kuten trumpetin avoin E5, ovat noin 14 senttiä matalia, ja 7. osasäveltä, noin 31 senttiä matalaa, vältetään. Nokkahuilussa voimakkaampi puhallus nostaa säveltä ja heikompi laskee, joten kartta kertoo paljon puhallustavastasi.
Lämpötila, lämmittely ja soittotapa
Soittimen sisällä oleva ilma muuttaa vireen: jokainen lämpöaste lisää nostaa puhaltimissa säveltä noin 3 senttiä, ja vaskisoittimista on mitattu 1,2–2,6 senttiä astetta kohti. Siksi kylmä saksofoni on aluksi matala ja nousee ensimmäisten minuuttien aikana. Soita pitkiä säveliä noin kolme minuuttia ennen mittausta, kuten klarinetisti Paula Corley suosittelee, ja mittaa aina samassa paikassa. Myös dynamiikka vaikuttaa: huilu nousee voimakkaasti soitettaessa ja laskee hiljaa soitettaessa, kun taas klarinetti tekee matalassa rekisterissä usein päinvastoin.
Kartta kuvaa soitinta ja soittajaa yhdessä: sama huilu antaa eri kartan toisen ihmisen käsissä, ja sama saksofoni muuttuu toisella suukappaleella, lehdellä tai kiristimellä. Siksi se näyttää ne sävelet, joita sinun pitää vahtia. Mittaa uudelleen, kun vaihdat varusteita, ja vertaa. Jos jokin sävel on yli 30 senttiä pielessä, vaikka keskiarvo on kohdallaan, syynä voi olla vuotava tyyny tai liian korkealle säädetty läppä: näytä kartta soitinhuoltajalle.
Vinkit
- Mittaa samalla lehdellä ja suukappaleella, joilla soitat; uusi tai pehmeä lehti muuttaa koko kartan.
- Soita ilman vibratoa äläkä katso näyttöä pitäessäsi säveltä; huulilla korjaaminen piilottaa juuri sen taipumuksen, jota etsit.
- Käy asteikko läpi kaksi tai kolme kertaa: usean mittauksen keskiarvo sävelelle on paljon luotettavampi.
- Harjoittele sen jälkeen punaisia ja sinisiä säveliä korvalla bordunasävelen tai kromaattisen virittimen kanssa.
Usein kysytyt kysymykset
Saksofoni on epävireessä. Mitä teen?
Lämmitä ensin saksofoni ja viritä yksi vertailusävel suukappaleella. Tee sitten kartta: jos melkein kaikki sävelet ovat korkealla tai matalalla, ongelma on suukappaleen asento; jos vain osa poikkeaa, kyse on soittimen ja ansatsisi taipumuksista, jotka korjataan soittaessa. Hyvin kaukana olevat sävelet, yli 30 senttiä, voivat viitata vuotoon: vie soitin huoltoon.
Mihin säveleen saksofoni viritetään?
Puhallinorkestereissa viritetään soivaan B:hen, joka on altto- ja baritonisaksofonissa kirjoitettu G ja sopraano- ja tenorisaksofonissa kirjoitettu C. Sinfoniaorkestereissa vertailusävel on soiva A (alttosaksofonissa kirjoitettu F♯, tenorissa kirjoitettu H). Kun tämä sävel on vireessä, kartta näyttää, miten muut käyttäytyvät.
Miksi sävelet näkyvät eri tavalla kuin tavallisessa virittimessä?
Koska kartta näyttää valitun soittimen kirjoitetun sävelen. Alttosaksofonissa kirjoitettu C soi E♭:nä; tavallinen kromaattinen viritin näyttää E♭. Ison sävelnimen alla oleva rivi näyttää myös soivan sävelen ja taajuuden.
Pitääkö soittaa koko kromaattinen asteikko?
Ei. Valitse duuri- tai molliasteikko, niin mittaat vain sen sävelet, tai kavenna aluetta Asetuksista. Yleisyhteenveto ilmestyy, kun neljä säveltä on mitattu.
Kuinka suuri poikkeama on normaali?
Enintään 5 senttiä näkyy vihreänä, eikä sitä juuri kukaan kuule. 5–15 senttiä on tavallista missä tahansa puhaltimessa ja korjataan ansatsilla. Yli 20 tai 30 sentin kohdalla sävel vaatii vaihtoehtoisen otteen, viritysvetimon tai huollon.
Lähetetäänkö ääni jonnekin?
Ei. Sävelkorkeuden tunnistus toimii selaimessa, laitteellasi; mitään ei tallenneta eikä lähetetä. Kartta tallentuu vain selaimeesi, ja voit halutessasi jakaa linkin yhteenvedon kanssa.